Lokikirja

Olis tunnustettavaa.

Tätä blogia perustaessani minulla oli kuin olikin jokin taka-ajatus. Ensisijainen tarkoitus oli ja on vain vapaasti purkaa sitä, mitä mielen päällä on. Mutta kaiken alla, takana, tai missä nyt haluaakaan ajatella taka-ajatusten sijaitsevan, on muhinut jotain muutakin.

Kuten aina, kaiken takana on nainen. Gradua tekevä nainen.

Gradut. Olette ehkä kuulleet niistä. Voi, miten kovia tarinoita ihmiset niistä kertovatkaan. Elämä meni raiteiltaan, ilo hävisi, suunta katosi, tukka lähti, koska gradu. Piti tehdä vuodessa, nyt toivotaan että jos kuudessa.

Minä olen tehnyt graduani kaksi kuukautta. Se on vielä alussa. Ei sen ihan vielä tartte muualla ollakaan, meille sanotaan. Se rauhoittaa, ainakin hetken aikaa. Seminaarien suojassa olen toistaiseksi turvassa. Sitten kun ne loppuvat ja on lähdettävä omalle yksinäiselle tutkimusmatkalleen, voi alkaa tuntua toiselta.

Seminaareista saa kuulemma kaiken tarpeellisen matkasta selvitäkseen, mutta polulta eksyneiden, jumiin jääneiden matkaajien kertomukset tekevät olon levottomaksi.

Oli olo mikä tahansa, matkaan on kuitenkin käytävä. Ja jos hyvin käy, olen huhtikuussa perillä. Missä perillä on, se on toinen juttu. Motivaatio päästä sinne on silti kova.

Tämä blogi toimisi logikirjana. Niin suunnittelin. Kirjoittaisin tänne matkasta ja sen aikaisista ajatuksista, liittyivät ne sitten mihin tahansa. Tärkeintä olisi, että kirjoittaisin, sillä sitä graduni käsittelee. Kirjoittamista. Sanoja ja kuvia ja niiden luomista. Mikä niissä on samaa ja miten toisesta voisi saada apua myös toisen tekemiseen. Mitä teen, kun piirrän? Kerron tarinaa. Mitä teen, kun kirjoitan? Kuvailen. Piirretyistä tarinoista, kirjoitetuista kuvista, niistä minun graduni kertoo.

Siksi kaikki matkan aikana tapahtuva kirjoittaminen on hyvästä, kaikki kuvailu tarpeellista. Kysymykset, karikot, kummallisuudet - kaikki kannattaa laittaa lokikirjaan. Kadonneet hammasharjat, pyöräretket, torikahvit.

Kävi matkalla miten tahansa, vaiheet tulisivat tallennettua. Reittisuunnitelma on toki tehty, mutta sehän ei ole tae mistään. Ehkä täältä voi lukea maaliskuussa jälleen yhdestä haaksirikosta, katkerasta epäonnistumisesta. Kuka tietää. Onneksi olen draaman ystävä.